27.2.2009

Auringonlasku keittiössä


Design by Pajupirtti;made by J-P

Maaliskuu maata näyttää. Kevät keikkuen tulevi ja mitä kaikkia hauskoja sanontoja sitä onkaan olemassa. Eri paikkakunnilla on olemassa omia murteellisia ja kevään ennusmerkkien mietelmiä. Olisi kiva kuulla muita kevätaiheisia Wanhan Ajan ja nykyajan lausahduksia mitä olette kuulleet sukulaisilta ja tutuilta.
Kevätaskartelujen suunnitteluvaiheessa elellään täällä Pajupirtissä. Ystävät kohta on maaliskuu ja seuraavassa kuussa on jo vappuaatto :)
Reipasta viikonvaihdetta kaikille.

Alla keittiön uusi Nallekello (Countryanniesta) löysi paikkansa lautashyllyn yläpuolelta.




Lautashyllyn aarteita.Arabian oma kahvikuppini sekä neljä kermanekkaa. Sininen on lapsuudenkodistani ja muut kirpparilöytöjä (alk.5mk) sekä Röhrstrandin pikkulautanen.




Juomalasiaarteeni on pikkiriikkiset Aino-lasit, nekin perintönä lapsuudesta. Vertailukohteena on
tavallinen Aino-lasi vedenvärisenä.


19.2.2009

Keltanokka kevättä odottelee

Keltanokka pyristelee jo höyheniään kevään korvalla.Tässä Tipuseni oman mallin mukaan.
Kangaskaapista löytyi vielä omppuvihreää kangasta ja kierrätyskeskuksesta ostettu keltainen lasten tyynyliina . Niitä yhdistelemällä pyrähti maailmalle esikoislintuseni.

Jokin aika sitten Hahtuvanheijastuksen Nina oli askarrellut sytykeruusuja ja loihtinut niistä todella makean kranssin. Päätin kokeilla Ninan ohjeiden mukaan samaisia kukkia .Tarkoituksenan oli spreijata ne valkoisiksi mutta toisin kävi.Todella imukykyinen materiaali imi sisälleen lähes koko purkillisen maalia ja tuloksena oli vain märkiä ja ikävänvärisiä
ruusuja.Ei hätää, tehdään sitten sytykkeitä. Vesikattila hellalle ja kynttilänjämiä sekan.
Kastelin kukkia 3-5kertaan tökötissä ja valmista tuli. Kokeilin vielä syttyykö takan puut ja kyllä

vaan iloisella liekillä paloi. Taidan tehdä toistekin niin helppoja ne on valmistaa.

Maaliskuun ensimmäisen päivän uudet sytykeruusut valmistui eilen. Pakko oli ostaa munia vaikka ei olis tarvinutkaan kun löytyi herkullinen laatikko. Ruususista puuttuu viellä kuorrutus mutta hankin ensin vanhan kattilan jossa niitä uittelee. Käytössä olevat kun on aika inhottava putsailla steariinista.

16.2.2009

Uutta ilmettä Keittiöön

Verhojenvaihtoviikot on taas menossa.Välillä meissä naikkosissa tuntuu olevan sisällä se pieni "vaihtelu virkistää" - ihminen. Jouluksi pitää vaihtaa koko huushollin verhokanta . Auta armias kun on joulunpyhät saatu pakettin niin jo vaihdetaan taas uutta tai vanhaa tilalle.
Keittiö tuntuu olevan se kodin lämmin sydän jonka eteen tehdään kaikkemme. Mietin tässä ettei minkään muun huoneen verhot ole niin olennaiset kuin keittiön. Ehkä niitä tulee katseltua eniten muun askareen keskellä.
Jo muutama vuosi sitten löysin Anttilasta ruskeansävyistä syyskangasta ja siitä loihdin pöytäliinan ja pikkukapan kahteen keittiön ikkunaan. Vähän tällaisena hömpähtäneenä rimpsuihin ja kaikkeen romanttiseen lisäsin valkoista hapsunauhaa kapan helmaan. Ikeasta olen ostanut pitsimäiset sivuverhot(kun sai niiiiin halvalla).
Uusin verhoviritys valmistui syksyllä kun kangaskaapista löysin vielä ruskakangasta ja loihdin pikkusydämet nappeineen ja juutinaruineen kapankulmaa piristämään.





Nyt kun vihdoin ollaan helmikuun puolessa
välissä tekee taas mieli vaihtaa raikasta
luukkia ikkunaan.
Omenanvihreä alekangas(5€/m) löysi
tiensä meidän pöydälle ja ikkunaan .
Sydänkoristukset sai jatkoa ja kevään ensi
perhonenkin lenteli kapanreunalle istumaan.
Reippaita verhoviikkoja kaikille!

13.2.2009

Nuuskamuikkusen Huuliharppu kadoksissa?

Missä se on? Täältähän se löytyy....huuliharppuni. Nuuskamuikkunen lähdössä viimeiseen koulupäivään. Yllään Äidin tekemä mekko mikrofleesestä. Kissanviiksen Merjan värkkäämä Muikkushattu ja sulka tietysti. Hiukset on huovutettu merinovillasta, virkattu yhteen ja laitettu papiljoteille jotta olis vähän kurleilla.Koko kuontalo on ommeltu käsin hattuun kiinni jotta pysyy huiskeessa mukana paremmin.Mekon helmassa on nauhakuja ja siellä verhon poimuttamiseen tarkoitettua rautalankaa. Kaulaan on kääräisty oranssinvärinen huivi.
Lämmintä piisasi ainakin sisäoloissa ja ei sitä kuulemma tullut kylmä kuortsikan lavallakaan.
Oikein mukavaa ja iloista Ystävänpäivää kaikkille Ystävilleni.

10.2.2009

Saimin WanHat Luistimet

Heinänalle Reinon tyttöystävä Saimi Sormunen vei velton sulhonsa luistelemaan kauniin ja
aurinkoisen päivän piristeeksi. Kaupungin reippaat jäädytyssedät olivat valmistaneet koulun
urheilukentälle mainion luistinradan.Reino vänkäili vähän vastaan Saimin intoa mutta päätti kuitenkin etsiä varastosta omia hokkareitaan. Saimi oli niin tohkeissaan omista todella Wanhoista luistimista.Nykyisinhän tyttöjen ihanat luikurit on pääosin valkoisia mutta perinteitä vaaliva nallukkatyttönen halusi ehdottomasti ne isoäidin entiset. Pikkutyttönä Saimi muistaa luistelleensa Nurmeksilla. Sellaisilla kaksiteräisillä jotka kiinnitettiin kenkiin nahkasoljilla .Lieneekö vielä sellaisia olemassa? Omat tyttönikin ovat opetelleet luistelun alkeita juuri Nurmeksilla.Tasapainon opettelu käy kätevästi eikä varsinaisten kaunokkareiden kanssa ollut vaikeuksia.
Liukkaita luistelukelejä kaikille~~~~~~~~~~~~~~~~
Saimin luistimet on tehty nahkanpaloista sekä terät tuikkukynttilän metallikuorista .

8.2.2009

Siivekkäiden Majatalo

Kuinkas siinä puuhassa oikein kävikään? Olavi!
Lintusten ystävänä olen ruokkinut siivekkäitä pyrähtäjiä koko talven. Eilen kokeilin itse tehdä
rasva-siemen seoksen ja muotoilin niistä tähtiä ja sydämiä.Ohjeen löysin vanhasta Askartelu-lehdestä. Paketti kookosrasvaa sulatetaan kattilassa ja siihen sotketaan auringonkukan siemeniä. Jäähdytetään muutama tunti ja kohmeisena täytetään piparimuotteihin. Laitetaan
yön yli jääkaappiin kovettumaan ja seuraavana päivänä voi tehdä varovasti reiän sopivaan kohtaan ja kiinnittää ripustuslenkin. Reikää ei kannata tehdä kovin reunaan sillä koko komeus murentuu helposti isojen jyvin takia. Itse lisäsin vielä pikkupussillisen pähkinöitä siihen sörsseliin. Saapas nähdä kuinka kauan kestää ennenkö meidän pihan orava-asukki löytää herkut.Hän on nimittäin tehnyt toissa syksynä pesän meidän pihan suurimman männyn oksille. Viime kesänä oli neljä poikasta ja odotellaan innolla monta tulee tänä keväänä.



7.2.2009

HYVIÄ UUTISIA

Selma heitti minulle HYVIÄ UUTISIA -haasteenPienen Korsimon kylän poikamies Paavo oli jo monet vuodet innolla katsellut
television supersarjaa Maajussille morsian. Päättipä Paavo eräänä elokuisena iltapäivänä
laittaa paikalliseen Pellervoon oman ilmoituksensa senssipalstalle.

Olen ujonpuoleenen noen 34-vuotijas haaskannäköenen poekamijäs tiältä eteelä-savoosta.
Tarkootuksenan oes suaha ihtellein oeke lupsaakkata emäntäseuroo lähpitäjästä tae vähä
kauvempooki. On miulla hehtaareita sekä lypsävätä vaekka kueinka palajo mutta se eokko
puuttuu. Laetaha ihtes koriaksi ja tuu meitin pallonreonnalle iltasella seihtemen maessa nii voetas jutustella. Jotta eroottaesin sinut heinijen sejasta laita piähäs sellaane HEINÄHATTU.

Mikä suuri yllätys odottikaan Paavo-isäntää iltasella pellonreunassa? Puolentoistasataa enämp
nuorta ja vanhaa pikkupiikaa oli saapunut Paavoa tapaamaan peltoaukealle. Kaikki olivat sonnustautuneet heinähatuin ja iloisenvärisin kretongein tapaamaan elämänsä poikamiestä.
Mukana oli pientä ja pönäkkää emännänalkua, laihansorttista rimppakinttua sekä suht simpsakkaa leskirouvaakin. Ehkä jonain päivänä voimme lukea Pellorvosta Paavon valinnoista ja kuulumisista emäntäRintamalta.



1) Kirjoita kuvasta hyvä uutinen ja julkaise se. Jollei huvita, niin haasta toki joku sijaiseksi.
2)Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi.
3) Julkaise kuvasi ja haasta muita.
4) Tämä on leikkiä.


Haastan edelleen mukaan Reiskun sekä Ninan Hahtuvanheijastuksesta samalla kuvalla koska se on niin hauska. Olisi kiva tietää kenet Paavo valitsi.

4.2.2009

Skype-kiemuroissa

Askarrukset on olleet hetken tauolla kun upouusi taito, Skypetys,on asettunun meidän huusholliin. Esikoisen Malesiakauden ansiosta ollaan koko perheen voimin isketty kiinni
kaikkeen mahdolliseen miten vaan voidaan pitää yhteyksiä. Onneksi on olemassa Skype.
Koko hauskuus alkoi lauantaina kun imuroin ohjelman netistä. Olin muutama päivä aikaisemmin saanut nipun ohjeita meidän työpaikan Web2.-kouluttajalta.Innolla vaan käyttäjätunnusta rustaamaan ja ei muutakun kokeilemaan. Muutaman tekstiviestin jälkeen sainkin tyttären omalle koneelleen ja yritettiin yhteyksiä. Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa kun pähkäiltiin , että mitenkäs tästä eteenpäin.Aikamme naksuteltua pongahti tyttären kuva ruutuun ja kyllä sitä kyynel oikein vanhalta äitiliiniltä vierähti kun tutut kasvot siinä tillitti.
Seuraavaksi alkoi armoton huitominen ja ähellys. Näätkö minua, huudettiin, toinen huutaa ruudulta naama punasena jotain mut mitään ei kuulu. Seuraavaksi kirjoitan paperille isolla, NÄKYYKÖ?Jenni nyökkii päätään ,joo näkyy. Jes, myäkii nähhää sinut.jes. Hyvä.Mutta mistä ääntä. No asetukset tietysti ja sieltä oikeat valinnat ja jo KUULUUKIN.
Meillä meni reilu puolitoista tuntia kuulumisia vaihdellessa. Eikä enää tunnu ollenkaan ikävältä.

Olis kiva lukea muidenkin kommelluksista skypemaailmassa.