Seitsemän vuotta omaa unelmaa Pajupirtissä

Hei Pajupirtin lukijat!

Tänä viikonloppuna tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä kun 

perustin ekan blogini Pajupirtin.

Tämä on 300. postaukseni ja lukijoita on liittynyt blogin seuraajaksi 266

niin Suomesta kuin muualta maailmasta.

Olen saanut paljon hyviä ystäviä blogini kautta.

Kiitos Ystävät.

***********

Pajupirtin ekan vuoden saalista

Risukransseja

Toisen vuoden

Mustikanvarpukranssi

Kolmannen vuoden

Sammalsydän

Neljännen vuoden 

Tuohilammas

 

Viidennen vuoden

Jäkälätöttörö

Kuudennen vuoden

Ajopuusydän

Seitsemännen vuoden

Paperilankakranssi

Kahdeksannen vuoden

Osmankäämisydän

Haaveena olisi vielä jonain päivänä julkaista 

kirja näistä ihan omista tekeleistäni.

Mutta haaveitahan saa olla, vai kuinka.

Synttäriarvontaan 

voit osallistua jättämällä viesti kommentteihin.

Blogittomat voi jättää yhteystiedot (e-mail)

Arvonta suoritetaan su 8.11. kello 21.00

Palkintona minun ja puutarhurimme Sulon väkertämä juurikranssi + pientä ekstraa. 

Virallisella valvojalla oli täysi työ pysyä karvoissaan kun viimeistelin sydäntä. 

Täytyi ihan sulkea tuo veijari portin toiselle puolelle.

Niin innostusta herättävä tuo tuijan juuripaakku on.

Sulo ja kranssitarpeet

 

 Arpaonnea

Halauksin Kaisa

*♥*

Sammaleinen porttikranssi

 

 

  Kirpsakkaa , aurinkoista keskiviikkoa kaikille lukijoille. Pakkasyön jälkeen vaahtaran lehdetkin oli jäässä. Onneksi ne on jo varisseet alas ja komposti täynnä keltaista höttöä. Tämä syksy ei liiemmin värjäillyt vaahteroita täällä meidän seudulla. Liekö liian lämpöiset ilmat olleet syynä moiseen? Muutama orassihtava lehti oli joukossa ja pyöräytin yhden vaahtararuusun uuden porttikranssin koristeeksi. Tein pohjan rautalangasta ja päällystin sen koivun risuilla. Risujen päälle kiinnitin sammalta jonka sidoin ihan tavallisella ompelulangalla.

 

 

Kranssi on muotoiltu kahdesta puolikkaasta ja ne on kiinnitetty eri portteihin. Kun portin aukaisee, aukaa myös sydän. Pienet pampulat tein tuijan juurista ja juuttinarusta yksinkertainen rusetti koristeeksi. Tuijan juuristo on hauskan näköistä ohutta juurakkoa jota on helppo muotoilla. Tämä tuija palveli isossa ulkoruukussa monet vuodet mutta juuristo täytti ruukun kokonaan. Unohdin tietysti kesällä kastella sitä riittävästi joten se suuttui ja kuivui.

Nauttikaahan ruskapäivistä ja palataan pian

sillä

PERJANTAINA 30.10. juhlitaan

Pajupirtin 8-vuotispäiviä

arvonnan merkeissä.

Heippa hetkeksi

Kaisa

Sormipaisukarveesta tähdenlentoon

Kauniin ja aurinkoisen viikonlopun puuhasteluun on kuulunut muutaman syksyisen tähden ja sydämen askartelua. Nämä tekeleet tosin koki aikamoisen hyökkäyksen ennen kuin ehdin niitä edes kuvaamaan. Superhyper innokas puutarhurimme Sulo iski silmänsä ja ihan oikeesti hampaansa kiinni pieneen sydänreppanaan. Riepoi irti vihreän rusetin, yäk,ei tää kuulu tähän - tyylillä. Oikeessahan poika on, ei luonnonmatskuihin pidä sekotella mitään hörhelöitä. Isäntä onneksi ehti pelastamaan loput koristeesta ettei se♥ ihan kokonaan ehtinyt tekemään retkeä koiran suoliston läpi. Hetken jo ehdittiin etsiskellä pitsirusettia rautalankoineen kun se nimittäin puuttui. Tuumittin, että toiveenan on saada se ulos repimättä suolia.

 Kuvan vihreä rusetti on uusi mutta onneksi alkuperäinen löytyi olkkarin maton alta jonne tuo veijari oli sen piilottanut. Hakusessa on edelleen edellisestä virkkausprojektista pörrölangasta virkkaamani kukka. Sulo veijari ihastui siihen ikihyviksi ja söi sen yhdellä istumalla. Onneksi ei ollut virkkuukoukkua kiinni. Lanka tosin oli vielä päättelemättä. Kukkaa ei sen jälkeen ole etsiskelyistä huolimati löytynyt. Liekö syönyt sen toiseen kertaan? ;)

  Männyn paisukarvepaloja liimasin kuumaliimalla rautalangasta tehtyyn pohjaan
 jonka taivuttelin pihtien avulla.

 

Koiranpennunhuuruiset

halaukset kaikille

Kaisa ja Sulo

Omenat vanhoista kirjoista

Vanhoista kirjoista saa tehtyä vaikka mitä. Itse kokeilin omppuja kivan kierrätyskirjan (Jason Thompson: Kirjan uusi elämä) ohjeen mukaan. Mennyt kesä ei tuonut meidän pihan valkeakuulaaseen ainuttakaan syötävää hedelmää. Alkukesän kovat tuulet vei osan kukkia mennessään ja syksyiset riepotukset pudottivat loputkin raakileet. Vaan ei lannistuta. Vanhoja pehmytkantisia pokkareita kehiin.

Mattoveistä apuna käyttäen vuoleskellaan omenanmuotoisia hedelmiä kannet poistetuista kirjoista. Maalataan vesiväreillä vähän reunoja ja koristellaan tikunpätkillä ja vaikka oikeilla lehdillä.

Omenantuoksuisia hetkiä askartelujen parissa

toivottelee Kaisa

Pienet sammalsydämet

 Pajupirtin pihalla "kasvaa" suuren suuri kivi joka kasvattaa ylleen ihanaa sammalturkkia. Olen vaalinut tätä komeutta harakoilta ja talitinteiltä jotka innolla keräilevät pehmeää pesänlämmikettä sen pinnalta. Olen lisännyt hippusen multaa syvennyksiin ja istuttanut muutamia maksaruohoja kivelle. Ne ovatkin kotiuteneet ihan hyvin. 

Mutta kuinkas siinä sitten kävikään kun perheesseen putkahti eräänlainen, superinnokas puutarhaystävä? 

 Ai, minäkö?

Jostain kumman syystä sammal oli hävinnyt nenän korkeudelta. Osa sammaleesta makasi kiven vieressä kekoina ja osa oli pienenä pilkkeenä pitkin pihaa.

Ei auttanut enää torua pientä puuhastelijaa kun hän oli tehnyt tihutyöt ihan salaa meiltä muilta.

 

Ei auttanut muu kun keräillä sammallastut talteen ja  hyödyntää niitä askarteluissa. 

Opetan pojan vielä jonain päivänä askartelemaan ;)

Sammalsydänten pohjaksi leikkasin kanaverkosta pienet sydämenmuotoiset palat.

Sammalpalat asettelin verkon päälle ja harsin ne kiinni verkkon molemmille puolille.

Käytin ihan tavallista ompelulankaa. Lanka ei näy ollenkaan jos teet ihan pieniä pistoja. 

 Nämä sydämet kiinnitin kanaverkosta ja ajopuista kyhäämääni kehykseen.

Ja itse asiassa en taida olla enää edes vihainen Sulolle.

 

Tunnelmallisia syysiltoja

Kaisa

Heinäpallokranssi

Laiskuudesta on  rutkasti iloa. Nurmenleikkusta on jo reilu viikko aikaa ja sitä edellisestä vieläkin pidempi aika. Haravaa tulee käytettyä vain silloin kun jää "jätöksiä" nurmelle. Tällä kertaa talkkari oli laiskalla päällä eikä haravoinut vaan jätti rumat heinävanat kuivumaan. Heiniä siinä tänään viispiikkisellä keräillessä pyörittelin niitä kuin lumipalloja. Laitoin aidalle vieriviereen ja PLING! Heinäpallokranssi. Ensin tuli tietysti mieleen heinälyhty, lumilyhdyn tapaan mutta se kynttilä. Se olisi ollut sen lyhdyn loppu heti alkuunsa jos olisin käynyt vielä tulella tunnelmoimaan.

 

 Kotipihan kukkakedolta poimin koristeeksi kissankelloja,  päivänkakkaroita, helminukkajäkkärää ja miljoonakelloa amppelista. Tämä pallokranssi tuo niin lapsuuden heinäpeltoajat mieleen.

 Heinäpallossa on lisänä vähän nurmikon sammalta, havunneulasia ja muutama öttiäinen.

 

Helteinen viikonloppu on hellinyt meitä kaikkia, toivottavasti.

Heinäntuoksuisin ajatuksin

Kaisa

Majakan valo ja Valtiopäivät 1917

 

 

 

Onneksi jotkut ovat olleet kesälläkin ahkerina.

Elokuu on lempparikuu ihan täysillä. Synttärit, vaikka en niitä juhlinutkaan, on ohi mutta ihania yllätyksiä poksahtelee tämän tämän. Hepskukkuu oli iltapuhteena,^^huokaus, värkännyt meikäläiselle oman majakan.

Siinä se tönötti etupihalla pienine ledvaloineen ja kynttilöineen. Voi miten se valaisee koko pihaa pimeässä yössä. Kiitos tekijälle ja apurille ♥♥

Työkaverit ilahdutti minua nostalgisella iltalaukulla.Täällä meidän kulmilla on tekijä joka värkkäilee 

tosi kivoja väskyjä vanhoista kirjoista. Täytyy ihailla siistiä työtä ja mahtavaa toteutusta.Kiitos!

****

Joulupukin kesäpaikalla tuli piipahdettua lomalla.

 Tunnelmallinen hirsinen pihapiiri ihan kuiski salaista tunnelmaa.

Ihan itse Joulupukkiko sieltä kurkistelee?

Vierailijoille oli opasteena kartta.Vanhalla hirsiseinällä se oli todella upea.

Uudellamaalla tuli vierailtua kulttuurikohteessa; Ainolassa ja Kaisankodissa.

Kauniisti patinoitunut portti kertoo tarinaa presidentti Kallion Kaisa -vaimosta.

http://www.kaisankoti.fi/www/fi/

Mahtavan idyllinen kartanomiljöö vei historiaan  ja lounas oli hyvä.

Aurinkoista ja lämmintä kesän jatkoa

toivottelee Kaisa

Juurikranssin mausteena osmankäämirusetti

♥

Leppoisaa heinäkuun viimeistä päivää. Kesäloma on jo hyvää vauhtia menossa ja vielä on iso osa rästitöitä tekemättä. Maalaa nyt sitten tässä sadekuurojen välissä. Kiertele siinä etsimässä askartelumateriaalia kun harmaa pilvi leijuu juuri sun fillarin yläpuolella. Tai saat itsesi lokoisasti surffattua puutarhatuoliin kahvimukin ja kirjan kanssa, taas sataa.

Ei haittaa mukaan mahtuu paljon kivaa. 

Ikimuistoiset rantajuhlat, mansikka- ja mustikkaretket, sauna/paljuilta hyvän Ystävän mökillä sekä paljon hauskaa (ja vähän vähemmän -) uuden perheenjäsenen kanssa.

Päivänä eräänä suuntasin sinisen fillarini kohti kanto- ja juurikasaa. Notkeat ja kiharaiset juuret ihan huuteli minua ja arvatenkin, en voinut vastustaa kutsua. Pyörittelin juurenpätkiä hetken ja syntyi sydänkranssi johon riivityistä osmankäämin lehdistä tein luomurusetin. Puutarhan kesäkukista sidottu pieni kimppu vielä koristeeksi ja vanha ovi sai kesäisen ilmeen.

Vauhdikas kolmikuinen veijarimme esittelee tässä purukalustoaan. 

"Ja sen hampaat on niin teeeerävät

ja 

katse niiiinkuin jäääätä."

Onneksi kuitenkin vain hetkittäin.

 

Iloinen puutarhurimme on kuitenkin tosi leppoisa. Kastelukannun vesi on parasta maailmassa.
 Äidin kukkapenkit on muisto vain kun vauhdinhurma saa ylivallan.

Puruluun voi sijoittaa terassilautojen rakoseen. Kätevämpi syödä ;)

Kesäistä elokuuta teille kaikille.

Kiitos kommenteista ja tervetuloa uusille lukijoille.

Kaisa ja Sulo

Kurkista tonttuoven taa....

Kukkapenkki-installaationi alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Tosin uunituore apulaiseni Sulo tuppaa hieman liian innokkaasti luomaan omia näkemyksiään tähän versioon. Milloin lähtee vasta auenneet kukkanuput tai vanhaan alumiiniseen pesuvatiin tehty "asetelma" saa kyytiä.,,, ja korvat luimuun ja kovaaaaaa karkuun, äippä tulee.

Suuri intohimoni kaikkeen vanhaan ja "poisheitettävään" sai aikaan kukkarinteen Salaisuuksien puutarhan. Wanha ovi on vävypojan liiterirempan aarteita. Älä missään nimessä heitä sitä pois! Ai, mitä siä sillä teet? Laitan kukkapenkkiin... kunnes vihdoin äitienpäivänä ilmestyi moinen ihanuus pihallemme. Kiitos Hepskukkuu.
Tiilet on vanhan uunin purkujätettä, ruostunut lehmän riimuketju, ruosteinen maitotonkka ja hevosenkenkä saivat arvoisensa paikan. Iltojen hämärtyessä syttyy vielä vanha öljylamppu valaisemaan tunnelmaa oven yläpuolen lintukoukkuun.

 Kesä voi oikeesti alkaa ♥

Pieni ajopuupenkki on hetken hengähdyspaikka menninkäisille.

Siperiankurjenmiekat täydessä kukassa

 

Kurjenpolvi

Näkymä kasvihuoneen nurkilta ja maitotonkka mummolasta

Puutarhurin päivään kuuluu kaivamista, silmitöntä ryntäilyä, puremista, ärinää, unta, pallopelejä, kukkapenkin tuhoamista ja pelkkää sulottelua loppu aika.

 

Paikalla pysyminen ja poseeraus ei kuulu vielä ohjelmaan.

 Linssilude, märkä pusu, saisko olla?

Vielä odotellaan loman alkua.

Kesämielellä
Kaisa

Sulo

 

Hei

Olen Pajupirtin uusi jäsen Sulo.

Australianpaimenkoira.

Ikä 7 viikkoa ja risat.

Innokas puutarhuri. 

Tykkään pajupalloista,

ja

äipän housunpunteista.

 

 Minulla on aina hirrrmuinen nälkä.

Syöminenkin vie voimia.

Onneksi unikaveri on lähellä. 

Uni yllättää hetkessä.

Tuhisevin ja koiranpennuntuoksuvin 

terveisin Sulo