Keijumekko kevättä herättelevi

 

Kävi Keijumekko keväinen,

kurkkasi Pirtin perälle,

joko kevään korvalle kaihoisalle,

siipensä somat sopisi.

Jätä kelpo kaihomieli,

siipesi pehmeät piristeeksi.

Suojaksi pihan lumisen.

Lauha lunta sulattavi,kevättä meille kehittelevi.

Kalevalan koukeroissa mukana ja iloista mieltä

kuomilleni !

Toivottelevi Kaisa

Risusydämen Marja laittoi minulle Kevätherätyksen.

Aurinkoinen niiaus Sinulle ♥

 

 

Laitan oman keväänkuiskeen Artulle, Lennulle ja Tuijalle.

Pitäkää mieli pirteänä !

Kaisa

Kolibri ja HuuliVeikot Harmaaröyhelön kuiskeessa

Tuulentuivertamat , lumikuorrutteiset vanhat mökkipuut olivat pudotelleet näin mahtavia risuja alas reippaassa merituulessa. Arvatkaappas vaan kuka keräili niitä innoissaan roskaamaan auton takapaksia??? Jos vaikka niistä jotain syntyisi~~~~

Löytyihän tuosta Jouko Rikkisen opuksesta , Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa , mainiot kuvat kyseisille lehti- ja pensasjäkälille. Jo kouluaikoina kiinnostuin niiden kauniista nimistä.
Girlandissa käytin Hankakarvetta, Harmaaröyhelöä ja Sormipaisukarvetta.
Lehtikuusen oksanpätkistä tein pohjan johon pyörittelin tueksi rautalankaa. Leikkureilla pätkin
erimittaisia oksanpätkiä ja harmaalla rullalangalla kiristin ne pohjaan kiinni. Mielestäni hykerö ei
tarvitse mitään koristeita sillä luonto on tehnyt tehtävänsä.


Jenni innostui kokeilemaan huovutusta iskän opastuksella. Sujuihan se ilman kommelluksia.
Neula pysyi kädessa lähes ammattilaisen ottein ja nokkakin on parempi kuin aidolla kolibrilla konsanaan.:) Taitaa syntyä oikea lintuyhdyskunta kun innostus painoi päälle "Dumpperin "lailla.



Pajupirtin isäntä heltyi pupujussien pistelyyn. Niitä syntyi muutama huuliVeikko opetustoimen ohella.

Kiitos teille kaikille Ystävänpäiväviestin laittajille ja Marjalle "spesölhalaus" on onni omistaa BlogiYstäviä, KIITOS.

Kaisa , U-P, ja Jersu

Onnen pajuavain Ystävyyteen!

 

Lainaus 2010 ilmestyneestä kirjasta Lasten ajatuksia ystävistä 

 

 

Hyvää Ystävänpäivää ja liukkaita liukuja

pulkkamäessä.

Ken lehtikuuseen kurkottaa.. löytää Napoleonin

Sylillinen lehtikuusen oksia on huhuilut jo usean viikon ajan kuistilla. Tylysti olen vain ohi kulkenut ja samalla kuitenkin mietiskellyt mitä niille tekisin. Keräisinkö ne somasti nippuun ja sujauttaisin takkaan ja tulta perään vai levittäisinkö retkifiltin olkkarin lattialle. NOOoo, jälkimmäinen vaihtoehto oli luonnollisin - minulle.

Tropiikin tyttöni oli kerännyt oksat koulunsa metsätilalta. "Agronominalku" oli heilunut moottorisahoineen kireässä pakkassäässä umpihangessa ja kuvitelkaa~~tuonut takahudlarissa kauniita oksia äidilleen. Käpysiä kans, oli toive.

Siinä sitten filtin päällä tunnustelin oksien taipuvuutta ja sitkeyttä. Aika helposti napsahtaa poikki tuo lehtikuusi. Oksissa on hauskoja pieniä nystyröitä jotka on kivan koristeellisia. Vanhemmat oksat on harmaita ja niissä on havaittavissa hitusen jäkälää tms. Näitä vanhoja oksia ei paljon kannata taivutella, niin hauraita ne ovat.

Sydämen muoto löytyi yllättävän helposti. Vähän rautalankaa kieputtelin pitämään kranssin koossa. Oman haasteen antoi kävylliset risut. Kuinka saisin ne pysymään kiinni oksissa? Varovaisuutta ja varovaisuutta, kyllä ne pysyy kun malttaa.

 
 

Napoleon -norsunpoika ja Golombo -nuori kirahviuros
Ukko-Pekan norsuhuovutuskin valmistui. Täytyy nostaa hattua tuon veijarin sitkeydelle. Ilman ohjetta syntyi Napoleon-norsunpoika joka pääsi keikistelemään Golombon viereen.
Pienen posliinitytön sydämineen löysin Ollin Onnista.

Hitusen on jo kevään merkkejä ilmassa. Muutama talitintti viritteli eilen huilujaan soittokuntoon.
Sylillinen hyvää mieltä kaikille kommentteja jättäneille ja kaikille uusille lukijoille.

 Pajupirtin väki