Ruosteisia unelmia

Ruosteiset tavarat on jotenkin saaneet oman paikkansa sydämessäni. Lieneekö syynä ikääntyminen vai mikä? Mitä ruskeampi ja vanhankarhea jokin vanha esine on sen ihanammalta se silmissäni näyttää.
Muutama viikko sitten sain Koskenrantamökin ihanilta asukkailta vanhan maitotonkan joka oli
umpiruosteessa. Aluksi ajattelin rapsutella sitä teräsharjalla mutta Se jokin sisälläni kuiski, että ÄLÄ ihmeessä. Niin sitten tyydyin vain nikkaroimaan tonkan sisälle pienen korokkeen jonka päälle laitoin muovipussin. Multaa pussiin ja eikun puutarhamyymälään kukkaostoksille.
Paikalliselta puutarhalta ostin koristekaalin ja muutaman hopealehden. Jotain vihreää istutus kaipasi lisukkeeksi enkä löytänyt edes murattia. Olivat päässeet loppumaan juuri sinä päivänä.
Eipä hätiä mitiä kun omasta kukkapenkistä löytyi pikkutalvion rönsyjä. Niputin niitä muutamia huiskaleita ja tökkäsin multaan. Autotallin nurkalta löytyi vielä vanhat puutarhakeinun ruosteiset ketjut ja ripustelin ne "kaulakoruksi" tonkkavanhukselle. Tämä syysistutukseni on nyt ihan erilainen kuin ennen.
Vanha Jerikon ruusu(Seleginella lepidophylla)on taas vaihteeksi otettu esille piilostaan ja se availee pikkuhiljaa pesäänsä.
On hauska seurata sen "henkiinheräämistä". Muutaman päivän sitä jaksaa katsella sen jälkeen vaan antaa sen olla ja se käpertyy käkkärälle ja käy levolle.Helppo kasvi ja ei vaadi muuta kuin vettä ja unta.
(Jerikon ruusu on kotoisin Meksikon ja Teksasin aavikoilta . Se tunnetaan myös nimellä Peikonmähkä. Kosteutta saatuaan se avaa laakean lehtiruusukkeensa vihreänä mutta kuivuttuaan käpertyy jälleen ruskeaksi keräksi. Jerikon ruusu viihtyy parhaiten viileässä ja sitä suihkutellaan usein. Avonaisena se on näyttävä koriste) Omani olen ostanut kuutisen vuotta sitten.


Mukavia syystunnelmia kaikille .
Pajupirtin Kaisa