Männyn juurista juhannuskranssiksi ♥

                                            

Juhannukseksi syntyi juurikranssi kesän kukista ja männyn juurista.

Mitään kun ei voi heittää pois, periaatteella, olen säästänyt kaikki mänyn juuret myöhempää käyttöä varten. Se myöhempi ajankohta tuli kuitenkia suhteellisen nopeasti.

Miten voikaan ohuet juuret olla niin viehättäviä muhkuroinen ja koukeroineen.

Kukkaloisto alkaa olla juhannuksen aikaan niin monipuolinen, että kukaan ei huomaa jos pihan kukkaniityltä muutaman varren leikkelee.

                

Kukkaoristeina kranssissa  käytin harjaneilikkaa, pihajasmiketta, 

päivänkakkaraa, bellistä ja tuijan oksia.             

                                  

                                                

Tuoreet männyn juuret taipuu hyvin kranssiksi.

Liotin niitä kuitenkin hetken lämpimässä vedessä jotta multa ja hiekanmurut irtosivat. 

Kiinnitykseen käytin paksuhkoa rullalankaa.

Pitsinen rusetti oli ihan pakko laittaa ettei romantiikka jää kesäkranssista.

                                      

 *♥*

 Ihaninta juhannusjuhlaa

Sinulle

♥

Kaisa

Piilotetaan sähkötaulu

                                             

Sähkötaulut ja  ilmalämpöpumput kuuluu niihin vekottimiin  joita 

ei minun mielestä tarvitsisi olla olemassakaan. Tai ainakaan siinä 

muodossa kun ne vanhoissa taloissa yleensä on. Koitan nyt sisustaa

muuten viihteyisä  kesäkuisti kukilla ja uusilla kesäkankailla kun seinällä

tönöttää sähkömittari kaikkine vilkkuvine mittareineen ja

vielä  tympeän harmaana. 

 

                                          

Vaan eipä häiritse enää. 

Pirtin Kekseliäs isänikkari rakensi toiveitteni mukaisen pikkuhyllykön

jonka eilen tuunasin valealla Vinhalla ja ruuvailin minikokoiset, rautaiset 

kulmaraudat yläkulmiin koristeiksi.

                                                             

Nyt sain hyvän paikan kaikille pikkuesineille ja luontoaarteilleni.

Vanhat vihreät posliinisammakot loikki iloissaan heti tosivanhan vesipostin sulkijan alle. 

Ruosteiset pikkiriikkiset puutarhavälineet ja kirkkaan keltainen minikastelukannu 

nauttii auringin lämmittävistä säteistä.

                                     

                               

Puutarhassa on  täysi kesä.

Osa kevätkukkijoista on jo oman osansa meille antanut ja

innolla odottelen lempikukkieni, nauhusten, keltaista väriloistoa.

                               

                          

 Varjorikko (Saxifraga Umbrosa)

                                     

                                    

Mummolan maitotonkassa  kukkii valkoinen Miljoonakello ja vaaleanpunainen Diana.

                                                                     

Jättilaukan (Allium) muhkeat pallot

 

                                        

Kuistin kukkakoireista löytyy  vaalen keltaista Petuniaa ja 

lilanavärisiä Lobelioita. Jotenkin tykästyin tähän väriyhdistelmään.

 

 

 

Ihanaa juhannusviikkoa Sinulle

♥ 

Kaisa 

Kranssi morsiusangervosta

                                                     

Morsiusangervon herkkä kauneus saa minut ihastelemaan kukkien kauneutta.

Vanamonkukan lailla angervon  pieni ja herkkä kukka, pilkkuineen ja pyöreine

terälehtineen on vertaansa vailla. Vielä kun ne pikkiriikkiset nuput puskevat

 kukkien keskeltä ja hymyilevät meille. Kohta, kohta on meidän vuoro loistaa.

 

                                                                 

Halusin edes hetkeksi ikuistaa tämän alkukesän kaunottaren.

Vanha rautalankakranssi jonka olen jo vuosia sitten päällystänyt

 poronjäkälällä sai  uuden koristelun morsiusangervon kukista.

 

                                                                

♥♥♥

                                                              

Kukkarinteen vanhassa tonttuovessa herkän kranssin kukat

tulee niin ihanasti esille.  

Ruosteinen lehmän parsiketju antaa vähän romuromantiikka . 

 

 

 

Tonttuoven kevättä

 

☆♥☆

Kaisa

 

Meren ja puutarhan lahjat

 

 

Meri, tuo loputon aarrearkku , on mitä mainioin innoittaja.

Kauniit ja sileät puun palaset vaan on niin mun juttu. Niitä jaksaa silitellä ja 

hypistellä käsissä samalla kun päässä surisee ideoita.

 Miltähän näyttää kynttilänvalon kajastus näiden pienten, koukeroisten

 palasten välistä. Ei auta muuta kuin kokeilla. Pora esiin ja muutama reikä.

 

Juuttinarulla on helppo yhdistellä palaset toisiinsa. Pienen lyhdyn sisälle

laitoin lasipurkin ja paksun kuminauhan purkin ympärille. Nyt vaan sopivat

palaset lasipurkin ja kuminauhan väliin. 

 

                                                        

  Kun oikeat palat löytyy on helppo 

merkata tussilla reikien kohdat ja eikun poraamaan.

                                                      

Tuulikelloideakin pyöri päässä. 

Tämän pienen tuulikellon olen tehnyt 2014.

Käy kurkkaamassa postausta ylläolevasta linkistä.

 

Tekisin sellaisen isojen poikien mallin koska aarteenhakumatkalla

 keräsimme myös isoja ajopuita. 

Mutta jotenkin tuo tuikkuidea vei heti mennessään.

 

Nyt vaan odotellaa sateetonta iltaa niin pääsen koeajamaan 

ajopuulyhdyn hämytunnelmassa.

                                                                      

Odottamattomat yllätykset on ihaninta maailmassa.

Ennen äitienpäivää kävin läpi suosikkiblogejani ja 

Kukkaiselämää -blogissa oli liian houkutteleva arvonta.

Kukkaiselmään Satu järjestää suosittuja arvontoja aina 

sillon tällöin ja päätin kokeilla onnea.

 Hänen Kukkaiselämää puotinsa sijaitsee Lappeenrannassa ja

se onkin laitettu livevierailukohteeksi tälle kesälle.

😍 

Unohdin jo koko arvonnan ja Bling...:

Sähköpostiini tuli viesti arvonnan voitosta.

Kiitos Satu aivan supermakeesta kannusta.

Se tuli ehjänä perille ja on jo käytössä.

                                                   

Pajupirtin puutarhan Kuokkala luumupuu on taas täydessä kukassa.

Se mokoma kukkii aina niin salaa ja liian lyhyen ajan mutta onneksi

ehdin tällä kertaa ennen näitä loputtomia sateita ja tuulia.

Kurkunkasvatus on tällä kertaa ihan super.

Ekat kurkut on syöty jo taimienkasvatusvaiheessa.

Nyt kurkut on siirretty kasvihuoneeseen ja tuotanto jatkuu.

 Voisikohan tästä oikein heittäytyä kilpasille oikeiden viljelijöiden kanssa ?

Ei nyt sentään. 

Onni on oma kurkkusato koko kesäksi.

 

 💚💚💚

💚

Kurkuntuoksua sinne sinulle

Kaisalta

 

Ruosteisia tunnelmia Sisilian katukahvilassa

                                                                   

Yritin loihtia katukahvilan tunnelmaa omalle

pihalle hyytävässä tuulessa ja viimassa.

Siinä toivossa, että joisimme siinä päiväkahvitkin. 

Vielä saadaan hetki odotella kukkaloistoa, värilamppuja ja 

lämpöisiä karvapehmusteita penkkien päälle.

Kuka niitä nyt vielä hennoo asetella  kahvihetkeen 

kruunuksi.

 

Joulukuussa tilasin netistä pienen rautaisen

Sisilia-ryhmän ihan kotiovelle tuotuna. 

Mahtavan kohtelias mies heivasi painavat laatikot joten

kaiken kaikkiaan pääsin aika helpolla.

 

                                                                      

 

Ajattelin vielä laittaa pienet betonikivet pöytäryhmän alle.

Tai paremminkin muotoilen kivistä iloisenvärisen maton.

Kaikki on niin kirkaana omissa kuvitelmissani, eli sieluni silmissä, 

 mutta tämä Suomen kevät antaa vielä odotella.

                                                        

 Hämyisen iltatunnelman loihdin turkoosinvärisillä

lyhdyillä jotka maalasin muutama viikko sitten. 

Kotiseutukierroksella löytyi Mustilan puutarhamyymälästä

ruosteinen tammenlehvälyhty. Se sai oman paikkansa vanhasta

puulaatikosta. Hyllyköksi kiikutin itse tekemäni ajopuista nakutellut

tikkaat. Nämä tikkaat on sitten kiva elementti puutarhassa.

Keveytensä vuoksi heittelen niitä milloin minkäkin puun juurelle tai seinustoille.

 

                                                           

Ruosteinen tratti on löytö nuorimman tyttäreni 

tarkastusreissulta kaverinsa talon alle. Laitan lisää kuvia superlöydöistä

mitä kaikkia aarteita vanhojen talojen alta tai ullakoilta saattaa löytyä.

Minä oli ainakin ihan täpinöissä tuliaisista.

                                                                        

Mosaiikkipintainen pöytä sai kaverikseen 

INDISKASTA vuosia sitten hankitun mosaiikkisen tuikkulyhdyn. 

 

 

Benvenuto nel mio caffè

☕☕ 

💖 

Keväinen risukranssi

Sainhan vihdoin yhdistettyä risukranssin ja pienen spiraalitekniikalla tehdyn kukkasuppilon.

Kauan ole koivun risuja haikaillut mutta nyt osui lähemmäs kuin osasin arvatakaan.

                                                                          

Lähinaapurin pihalta kaadettiin muutama vanha koivu ja kärppänä olin paikalla tarjoamassa apuani risujen poisviennissä. Tuoreet ja pitkiä riippuvia oksia kantaneet koivut antoivat superhyvää askartelumateriaalia. Se huono puoli näin myöhään kerättävillä risuilla on, että urpuja ja hiirenkorvia alkaa olemaan jo liiaksikin.

Tein ensin sydämenmuotoisen kranssin lettihäntineen ja

kierittelin suppilon spiraalitekniikalla kiinni kranssiin.

Suppilosta tuli tosi tukeva kun kiinnitin ohuet pötköt usealla 

rautalangan pätkällä toisiinsa.

Pieneen pesään lisäsin palan muovia pohjalle ja pihalta löytyy Scillaa pilvin pimein. 

Kaivoin kukat sipulineen kaikkineen ja istutin ne suppiloon. 

Portin kevätilme on siinä.

 

                                                                   

Pienet ohuesta vanerista tehdyt puunväriset perhoset ( Sinellistä) maalasin

Vintage Paint -kalkkimaalilla turkoosin ja ruskean sävyillä.

                                                               

Vanhat valkoiset lyhdyt sai myös uutta ilmettä kalkkimaalilla.

                                                                 

Iloista VAPPUviikonlopua Pajupirtin lukijoille.

Tuhannesti kiitoksia kommmenteista ja

toivotaan, että kevät tulisi takaisin. 

Kaisa

♥

 

Ajopuuaarteista ♥ kransseja

                          

Ilta-auringon helliessä meitä lähdimme eilen kuopukseni kanssa Aarteiden retkelle.

Olimme varustautuneet reilunkokoisilla Ikean kasseilla ja muutamalla movikassilla.

 Matkassa oli myös rutkasti iloista mieltä,  jännitystä ja 

tietenkin kumisaappaat kaiken varalta.

                                             

Jäiden lähdettyä meren rannat ovat oikeita aarrearkkuja.

Myrskytuulet  näet heittelee rantakivikkoon kaikkea mahdollista.

Muutamia vuosia sitten samaiselta rannalta löysimme hylkeen ruhon ja

se dunkkis mikä siitä entisestä meren elävästä lähti oli kuvottava.

Ilmoitin kuolleesta hylkeestä ympäristövirastoon ja he hoitivat homman.

                                                  

Tällä kertaa onni oli sentään meidän puolella.

Kivikkoinen ranta kätki koloihinsa pientä ja vähän isompaa

ajopuuta. Vanhat kolmimetriset hirren pätkät sai sentään jäädä

 vaikka ihan pakko oli kokeilla painaako ne ja kuinka paljon.

Vanhoja köyden pätkiä oli takertunut puiden juuriin ja pensaisiin.

 Herää kysymys että, mitä ihmettä ne tekevät meressä? 

Nekin lähti meidän mukaan. Tuleehan rantaa ainakin siivottua.

Näen jo sielunsilmällä narukranssin. Siitä sitten tuonnempana.

                                        

Ilta oli ihanan tyyni ja muutama iso laiva lähti kohti kotisatamaa. 

Se on aina jotenkinkin haikea tunne kun kuulee laivan koneen jumpsutuksen. 

Näkee piipusta tupruavan savupilven sekä vanavedessä lipuvat aallot.

💕

Kenen kulta mahtaa olla onnellinen kun saa rakkaansa takaisin?

                                         

♥

                                               

♥

                                                       

Ajopuuaarteista löytyy usein yllättäviä muotoja.

Jonkun olkanivel ? ??

                                                 

Maailman meriä nähnyt purjevene? ??

                                                                                      

   Keppi poikineen ja valmis kranssi.

Tai voisihan tätä käyttää vaikka kehyksenä keväälle.

            

                 Aarteet kuivumassa.

Suurin osa ajopuun pätkistä on rutikuivia ja sen vuoksi superkevyitä.

 Aurinkoisin merentuoksuisin ja lämpimin miettein

Kaisa 💖