Kaarnasydän ♥ARVONTA♥ naistenpäivään

Pihalla polttopuutyöt ovat jatkuneet siihen malliin, 
että paksua kaarnaa on saatavana vaikka kuinka paljon.
Pitkästä aikaa veistelin kaarnasydämiä ja 
päätin kokeilla millainen taulu
niistä saattaisi syntyä.

Mukavaa naistenpäivää blogiystävilleni ♥

 

 

♥ARVONTA♥

Kaarnasydän taulun arvontaan voit osallistua jättämällä

 kommentin tähän postaukseen.

Jos sinulla ei ole omaa blogia voit jättää sähköpostiosoitteesi
anonyyminä kommentteihin ja olet mukana arvonnassa.

 Kuulisin mieluusti omia kokemuksiasi kaanan työstämisestä ja

 mitä kaikkea ihanaa olet siitä saanut aikaan.

Arvontaan voit osallistua 8. - 21.3.2020

Voittaja arvotaan kaikkien osallistujien kesken 22.3.

Onnea !

Innostavia kevätaskarteluja

vaikka kaarnalaivojen laineilla.

Kaisa

Kaarnavalaisin

Merenranta on rannikolla asuvien aarrearkku.

 Mikä onkaan ihanampaa kuulla

kuin aaltojen hento loiske vasten rantakiviä 

tai tuivertavan tuulen vahva tyrskäys

joka paiskautuu rantakallioon.

Aarteita ajautuu rantaa ja alati keinuva vesi 

muovaa ja hioo puita, kiviä sekä kaarnan paloja sileiksi.

Näitä kiehtovia, aaltojen taidonnäytteitä, löytyy rantakivikoista.

Satamaan tukkipuita tuovat laivat ilmeisesti jättävät rantaveteen

 kaarnan paloja uiskentelemaan  joita sitten ainakin yksi innokas

 aarteenmetsästäjä kerää into piukeena.

 

♥ ♥ ♥

                     

 

 

 

 

  Ämpärillinen männyn kaarnoja päätyi minun jatkokäsittelyyn.

Alkupesun suoritin mäntynestesaippualla ja kuivattelin raikkaan 

tuoksuisia kaarnoja takan päällä.

Asettelin kuivuneita palasia lattialle ja mietiskelin mitä niistä askartelisi.

Kaarnat asettuivat kuin muodostelmaluistelijat ympyrälle ja

 siitä se sitten jatkui aluksi ruuvaillen ja lopuksi liimaten. 

Kuisti on jo pitkään odotellut pientä

 valonpilkahdusta pimeän sydäntalven jälkeen. 

Paristoilla toimiva valosarja on mainio lisä iltatunnelman luomiseen.

Keväältä tuoksuvia aurinkoisia maaliskuun päiviä sinulle.

KaarnaKaisa

Tuohisydänsytykkeitä YSTÄVILLE♥

Ystävänpäivähalaus tuohisydänten kera ♥

Keskellä talvea voi toki askarrella tuohestakin. Olen jo muutaman

kerran mietiskellyt takkatulta sytytellessä, että turhan hyvää

 materiaalia palaa uunissa. Niinpä keräsin muutamasta kalikasta

tuohet irti ja kokeilin työhitöitä vaihteeksi.

Kaksi tuohiympyrää taitetaan kaksin kerroin ja
 liimataan yhteen pienen korin muotoon. 

Kapeasta suikaleesta liimataan kantokahva ja annetaan kuivua.

Koristeeksi leikkelin pieniä tähtiä ja kiehuvassa vedessä kasteltuja kiehkuroita.

Näitä voi antaa vaikka ystävänpäivälahjana takkasytykkeiksi.

Takkatulen loimussa

Kaisa

Betonipitsiä ja Jouluruusuja

 

 

 

Hullut kokeilut jatkuu...

Päätin sitten kokeilla mitä tapahtuu betonitöille näin talvella.

No, eihän siinä hyvin käynyt. Ei varsinkaan kun tein valuhommat ulkona

pihalla, muutaman asteen lämmössä ja vesisateessa.

Pienet virkatut pitsiliinat sai kokea kovia kun uittelin niitä betonivellissä.

Asettelin ne kuivumaan tuikkukynttilän päälle ja 

kuivatin sentään  verstaalla.

Kuivuminen jatkuu edelleen sisätiloissa mutta yhtä lujaa lopputulosta

 ei ole odotettavissa kuin kesällä valetuissa askarteluissa.

 

Lumisade pääsi täydellisesti yllättämään valuhommat.

Ajattelin, että kun tuo luontokin pikkuhiljaa heräilee 

tästä yli viisi kuukautta kestäneestä loppusyksystä niin kyllä yhdet 

betonivalutkin kuivuu ulkona.

Yli jääneen löysän betonin kippasin, kauniin vihreiden,  sormustinkukan lehtien päälle.

Kuvio on tosi hento ja pitsimäinen.  Täytyy kokeilla kesällä mitä niistä saa aikaan.

 

 

 Hämärässä tunnelma on aika aavemainen

Jouluksi ostettu tai saatu jouluruusu kannattaa ehdottomasti istuttaa ulos.

Itse en ole onnistunut pitämään omaa ruusuani hyvinvoivana lämpimässä sisäilmassa kuin hetken. 

Kellastuneet lehdet ja kuivuvat nuput yllätti taas tälläkin kertaa.

Ei auttanut muu kuin viedä koko kukka ulos kuistille ennen joulua.

Päivä päivältä se piristyi ja alkoi puskea uusia vihreitä lehtiä ja nuppuja.

Jouluruusuni on ollut ulkona jo kuusi viikkoa ja voi hyvin pienistä pakkasöistä huolimatta. 

Muutaman vuoden vanha ruusunikin on ollut kukkapenkissä  ja tykkää olostaan.

Miljoona nuppua pynkää ylös maasta eikä pieni lumipeite ole niitä lannistanut.

BetonisaapasAskelin kohti kevättä.

Kaisa

*Tähdenlentoja* - Virkattu tähtikranssi

Virkkuukoukku on käynyt kuumana viime päivinä.

Pienet valkoiset tähdet syntyy muutamassa minuutissa ja

niiden tekemiseen tulee ihan himo.

Tähtimallia etsiskellessä löysin aivan ihastuttavan

Miran Prinsessajuttu -blogin.

Hänen ohjeella tähden tekeminen onnistuu varmasti.

Vielä kun selailee Miran kauniita toteutuksia kaikista

 mahdollisista virkkauksista, ei voi kuin huokailla.

 

 

Minun tähteni sai paikan hennosta kranssista. 

Metallirenkaaseen virkkasin kiinteitä silmukoita,

pylväitä ja nirkkoja ihan oman mielen mukaan. 

 

*Tähtitunnelmissa*

Kaisa

Verhon takaa paljastuu.. tsadaa... Paju♥

Oikea pajukärpäsparvi on laskeutunut Pajupirtin katolle.

Loppiasivapaan olen käyttänyt ihan vaan askarrellen ja

runsasta pajuvarastoani kulutellen.

Lauantainen keräysretki oli aika hauska.

Fillarilla kaahasin, siinä pienemmät immeiset

 taivaantuuliin lennättävässä myrskyssä, risuapajille.

Minut se tuuli jätti kuitenkin rauhaan :) 

Parkkeerasin pyörän sen metallijalan varaan ja aloin hommiin.

 

 Onneksi suoria pajunvitsoja oli keväällä leikatulla 

pientareella yllinkyllin ja innolla niitä sieltä naksuttelin.

Kunnes, olin kulkenut jo jonkin matkaa ojanviertä ja

 pälyilin polkupyöräni suuntaan, oliko se vielä tallella.

Hassua eihän tähän aikaan ketään vielä ole liikkeellä. 

Mutta pyörää ei näkynyt.

Tarkastuskäynti ajopelin luokse paljasti, että voimakas 

tuuli oli tempaissut sinisen kaunokaiseni sammalmättäälle.

Herätin samalla rytinällä vielä yöunilla olleen valkoisen 

jäniksen joka pinkoi kauemmas hullusta pajuhöperöstä.

♥♥♥

 Vähän epäsymmetrinenhän siitä pajusydämestä tuli

mutta väliäkö sillä.

 

 Kiharaiset koristeet tein kieputtamalla ohuimmat pajut 

neulepuikon ympärille ja kuivattelin ne takan reunalla.

Paristoilla toimivat pienet sydänvalot on minun mieleen.

Joulu on kerätty laatikoihin.

Jatketaan kevättä kohti. 

Kyllä se päivä jo hetken on 

valoisampi kuin viikko sitten

Kaisa

Pajukärpäsetkin puree talvella

Hahaa.. pajukärpäsetkin puree näin talvella.

Ainakin minä olen tavannut ojanpientareella kimakan purijan.

Aamuvarhaisella viestittelin ystävällemme joka on "peltojen kunkku"

sekä "metsien mies" jos häneltä liikenisi muutama pajunoksa pahimpaan 

hätään kadonneen askarteluinnon löytäneelle näpertelijälle.

Vie niin paljon kuin lystäät ja löytyyhän sieltä vielä oikeaa koripajuakin, 

oli innolla odotettu vastaus.

 Kirjastokäynnillä bongasin jo aiemmin uuden Ulla Vestolan ja  

Anne Rainen kirjan Puno ja askartele pajusta ja pihlajasta. (2019 Minerva)

Kirjassa oli aivan ihana ohje pajulyhtyjen valmistukseen.

Ajopuuvarastoni alkaa olla lopuillaan mutta yhdistin hamppupellavanarulla kaksi

 puolikasta pyörylää ja sain toiseenkin lyhtyyn tukevan pohjan kynttilälle.

 

 

 

Uusi pajukirja sisältää selkeitä ohjeita pajuaskarteluun.

Kiitos Kaikille Ihanille Blogiystäville! 

Kiitos hauskoista ideoista, kannustetaan yhdessä

 toisiamme ja vaalitaan Luontoa. 

Luovaa tulevaa uutta vuosikymmentä

*2020*

Kaisa

Kipsikäpykuusi

 

Nyt voi sanoa, että olen ollut ihan kipsissä ja pihkassa.

Pajupirtin isäntä ihmetteli, että joko sinä sitä kinkkua, kun uunia lämmittelin.

Hämmästys oli melkoinen kun änkesin vuokaan männyn käpyjä.

Ei mee hyvin meilläkään, oli kommentti :)

.... kerma puuttuu .....

Kuivattelin männyn kävyt haaleassa uunissa jotta sain suomut aukeamaan.

Dippasin niitä auenneita käpyjä kipsijauhoista tehtyyn velliin ja annoin kuivua. 

Muutama hortensian kukkakin sai kipsikylvyn.

 

Kuumaliimalla kävyt yhteen ja eikun koristelemaan. 

Kuusen lakkaus olisi kannattanut sillä kuivunut kipsi karisi

suomujen välistä. Jäihän sitä valkoista kuitenkin tarpeeksi.

Leppoisaa joulua

teille ihanat Ystävät

♥

* Kaisa *

Ajopuuaarteista joulukuusi

Merenrannan lahdet ja niemenkärjet ovat oikeita aarreaittoja. 

Meri tuo laineillaan rantaan uskomattomia löytöjä. Aina silloin

 tällöin teemme retkiä rantaan ja nuo hetket jäävät muistoihin

milloin minkäkinlaisina tekeleinä.

Näin pikkujouluaikaan porailin ja ruuvasin kasaan kuusen

piristämään muuten niin synkkää kukkapenkkiä.
Pienet hyllyt toimii lyhtyalustoina.

Vanha tonttu Tiina lepuuttelee pitkänhuiskeita koipiaan ajopuusohvan 

reunalla. Tontun on taituroinut ystäväni Raija♥, tekkuja, vielä on vanhassa virtaa.

Tiina (linkki) on niitä ekoja blogipostauksiani reilu 11 vuotta sitten.

Joulutunnelmaa löytyy jo Pajupirtinkin pihapiiristä.

Vanha musta lyhty sai pinkin mekon ylleen. Paristoilla toimiva

 ledkynttilä on vuorattu värjätyllä meriheinällä.

Callunakori iltahämärässä

Viimejouluinen mustikkakranssikin jaksaa vielä valaista.

Mukavaa pikkujoulun aikaa

blogiYstäville

♥ 

Kaisa

Jäkäläaskartelua - Pajupirtti 11 vuotta

Männyn oksilla ja rungolla kasvaa yksi kauneimmista jäkälistä, sormipaisukarve. 

Sen vihertävän harmaa väri hurmaa minut saaden taas askarteluintoni heräämään.
Kesällä käärin kanaverkosta töttörön jonka maalasin aluksi iloisen pinkiksi.
Muutaman päivän katselin iloisenväristä aihiota ja mietin onko se sittenkään hauska puutarhassa. Maalasin muutaman kulahtaneen puutarhalyhdynkin samalla spreimaalilla mutta
töttörö muuttui kuitenkin rauhallisen valkoiseksi.

Täytin kanaverkkotöttörön poronjäkälällä, sammaleella sekä männyistä 

pudonneilla pienillä sormipaisukarvejäkälän kuorruttamilla oksanpätkillä.

Pieniä valojahan se taas huutaa mutta odotelkoon vielä hetken.

Pienen sammalpallon askartelee käden käänteessä.

Sisään olen laittanut sanomalehtipaperipallon

jonka sidoin tavallisella ompelulangalla pampulaksi.

 

Mäntymetsämme muhkea runko on mainio paikka
uudelle pihakoristeelle.

Pajupirtti -blogini 

vietti

11 -vuotispäiviä 

 lokakuun lopussa.

  Isot kiitokset kuulu 

teille ihanat Ystävät.

♥ 

Lämmöllä 
Kaisa