31.7.2015

Juurikranssin mausteena osmankäämirusetti





Leppoisaa heinäkuun viimeistä päivää. Kesäloma on jo hyvää vauhtia menossa ja vielä on iso osa rästitöitä tekemättä. Maalaa nyt sitten tässä sadekuurojen välissä. Kiertele siinä etsimässä askartelumateriaalia kun harmaa pilvi leijuu juuri sun fillarin yläpuolella. Tai saat itsesi lokoisasti surffattua puutarhatuoliin kahvimukin ja kirjan kanssa, taas sataa.
Ei haittaa mukaan mahtuu paljon kivaa. 
Ikimuistoiset rantajuhlat, mansikka- ja mustikkaretket, sauna/paljuilta hyvän Ystävän mökillä sekä paljon hauskaa (ja vähän vähemmän -) uuden perheenjäsenen kanssa.


Päivänä eräänä suuntasin sinisen fillarini kohti kanto- ja juurikasaa. Notkeat ja kiharaiset juuret ihan huuteli minua ja arvatenkin, en voinut vastustaa kutsua. Pyörittelin juurenpätkiä hetken ja syntyi sydänkranssi johon riivityistä osmankäämin lehdistä tein luomurusetin. Puutarhan kesäkukista sidottu pieni kimppu vielä koristeeksi ja vanha ovi sai kesäisen ilmeen.


Vauhdikas kolmikuinen veijarimme esittelee tässä purukalustoaan. 
"Ja sen hampaat on niin teeeerävät
ja 
katse niiiinkuin jäääätä."
Onneksi kuitenkin vain hetkittäin.

Iloinen puutarhurimme on kuitenkin tosi leppoisa. Kastelukannun vesi on parasta maailmassa.
 Äidin kukkapenkit on muisto vain kun vauhdinhurma saa ylivallan.

Puruluun voi sijoittaa terassilautojen rakoseen. Kätevämpi syödä ;)

Kesäistä elokuuta teille kaikille.
Kiitos kommenteista ja tervetuloa uusille lukijoille.

Kaisa ja Sulo