1.2.20

Betonipitsiä ja Jouluruusuja


 
 
 
Hullut kokeilut jatkuu...
Päätin sitten kokeilla mitä tapahtuu betonitöille näin talvella.
No, eihän siinä hyvin käynyt. Ei varsinkaan kun tein valuhommat ulkona
pihalla, muutaman asteen lämmössä ja vesisateessa.

Pienet virkatut pitsiliinat sai kokea kovia kun uittelin niitä betonivellissä.
Asettelin ne kuivumaan tuikkukynttilän päälle ja 
kuivatin sentään  verstaalla.
Kuivuminen jatkuu edelleen sisätiloissa mutta yhtä lujaa lopputulosta
 ei ole odotettavissa kuin kesällä valetuissa askarteluissa.
 


Lumisade pääsi täydellisesti yllättämään valuhommat.
Ajattelin, että kun tuo luontokin pikkuhiljaa heräilee 
tästä yli viisi kuukautta kestäneestä loppusyksystä niin kyllä yhdet 
betonivalutkin kuivuu ulkona.
Yli jääneen löysän betonin kippasin, kauniin vihreiden,  sormustinkukan lehtien päälle.
Kuvio on tosi hento ja pitsimäinen.  Täytyy kokeilla kesällä mitä niistä saa aikaan.
 


 Hämärässä tunnelma on aika aavemainen


Jouluksi ostettu tai saatu jouluruusu kannattaa ehdottomasti istuttaa ulos.
Itse en ole onnistunut pitämään omaa ruusuani hyvinvoivana lämpimässä sisäilmassa kuin hetken. 
Kellastuneet lehdet ja kuivuvat nuput yllätti taas tälläkin kertaa.
Ei auttanut muu kuin viedä koko kukka ulos kuistille ennen joulua.
Päivä päivältä se piristyi ja alkoi puskea uusia vihreitä lehtiä ja nuppuja.
Jouluruusuni on ollut ulkona jo kuusi viikkoa ja voi hyvin pienistä pakkasöistä huolimatta. 
Muutaman vuoden vanha ruusunikin on ollut kukkapenkissä  ja tykkää olostaan.


Miljoona nuppua pynkää ylös maasta eikä pieni lumipeite ole niitä lannistanut.


BetonisaapasAskelin kohti kevättä.

Kaisa

19.1.20

*Tähdenlentoja* - Virkattu tähtikranssi


Virkkuukoukku on käynyt kuumana viime päivinä.
Pienet valkoiset tähdet syntyy muutamassa minuutissa ja
niiden tekemiseen tulee ihan himo.
Tähtimallia etsiskellessä löysin aivan ihastuttavan
Miran Prinsessajuttu -blogin.
Hänen ohjeella tähden tekeminen onnistuu varmasti.
Vielä kun selailee Miran kauniita toteutuksia kaikista
 mahdollisista virkkauksista, ei voi kuin huokailla.


 
 
Minun tähteni sai paikan hennosta kranssista. 
Metallirenkaaseen virkkasin kiinteitä silmukoita,
pylväitä ja nirkkoja ihan oman mielen mukaan. 
 

*Tähtitunnelmissa*
Kaisa

6.1.20

Verhon takaa paljastuu.. tsadaa... Paju♥


Oikea pajukärpäsparvi on laskeutunut Pajupirtin katolle.
Loppiasivapaan olen käyttänyt ihan vaan askarrellen ja
runsasta pajuvarastoani kulutellen.
Lauantainen keräysretki oli aika hauska.
Fillarilla kaahasin, siinä pienemmät immeiset
 taivaantuuliin lennättävässä myrskyssä, risuapajille.
Minut se tuuli jätti kuitenkin rauhaan :) 
Parkkeerasin pyörän sen metallijalan varaan ja aloin hommiin.
 

 Onneksi suoria pajunvitsoja oli keväällä leikatulla 
pientareella yllinkyllin ja innolla niitä sieltä naksuttelin.
Kunnes, olin kulkenut jo jonkin matkaa ojanviertä ja
 pälyilin polkupyöräni suuntaan, oliko se vielä tallella.
Hassua eihän tähän aikaan ketään vielä ole liikkeellä. 
Mutta pyörää ei näkynyt.
Tarkastuskäynti ajopelin luokse paljasti, että voimakas 
tuuli oli tempaissut sinisen kaunokaiseni sammalmättäälle.
Herätin samalla rytinällä vielä yöunilla olleen valkoisen 
jäniksen joka pinkoi kauemmas hullusta pajuhöperöstä.
♥♥♥
 Vähän epäsymmetrinenhän siitä pajusydämestä tuli
mutta väliäkö sillä.

 

 Kiharaiset koristeet tein kieputtamalla ohuimmat pajut 
neulepuikon ympärille ja kuivattelin ne takan reunalla.
Paristoilla toimivat pienet sydänvalot on minun mieleen.


Joulu on kerätty laatikoihin.
Jatketaan kevättä kohti. 
Kyllä se päivä jo hetken on 
valoisampi kuin viikko sitten

Kaisa

31.12.19

Pajukärpäsetkin puree talvella


Hahaa.. pajukärpäsetkin puree näin talvella.
Ainakin minä olen tavannut ojanpientareella kimakan purijan.
Aamuvarhaisella viestittelin ystävällemme joka on "peltojen kunkku"
sekä "metsien mies" jos häneltä liikenisi muutama pajunoksa pahimpaan 
hätään kadonneen askarteluinnon löytäneelle näpertelijälle.
Vie niin paljon kuin lystäät ja löytyyhän sieltä vielä oikeaa koripajuakin, 
oli innolla odotettu vastaus.


 Kirjastokäynnillä bongasin jo aiemmin uuden Ulla Vestolan ja  
Anne Rainen kirjan Puno ja askartele pajusta ja pihlajasta. (2019 Minerva)
Kirjassa oli aivan ihana ohje pajulyhtyjen valmistukseen.



Ajopuuvarastoni alkaa olla lopuillaan mutta yhdistin hamppupellavanarulla kaksi
 puolikasta pyörylää ja sain toiseenkin lyhtyyn tukevan pohjan kynttilälle.
 
 

Uusi pajukirja sisältää selkeitä ohjeita pajuaskarteluun.



Kiitos Kaikille Ihanille Blogiystäville! 
Kiitos hauskoista ideoista, kannustetaan yhdessä
 toisiamme ja vaalitaan Luontoa. 
Luovaa tulevaa uutta vuosikymmentä
*2020*

Kaisa


20.12.19

Kipsikäpykuusi


Nyt voi sanoa, että olen ollut ihan kipsissä ja pihkassa.
Pajupirtin isäntä ihmetteli, että joko sinä sitä kinkkua, kun uunia lämmittelin.
Hämmästys oli melkoinen kun änkesin vuokaan männyn käpyjä.
Ei mee hyvin meilläkään, oli kommentti :)
.... kerma puuttuu .....
Kuivattelin männyn kävyt haaleassa uunissa jotta sain suomut aukeamaan.
Dippasin niitä auenneita käpyjä kipsijauhoista tehtyyn velliin ja annoin kuivua. 
Muutama hortensian kukkakin sai kipsikylvyn.


Kuumaliimalla kävyt yhteen ja eikun koristelemaan. 
Kuusen lakkaus olisi kannattanut sillä kuivunut kipsi karisi
suomujen välistä. Jäihän sitä valkoista kuitenkin tarpeeksi.



Leppoisaa joulua
teille ihanat Ystävät
* Kaisa *

30.11.19

Ajopuuaarteista joulukuusi


Merenrannan lahdet ja niemenkärjet ovat oikeita aarreaittoja. 
Meri tuo laineillaan rantaan uskomattomia löytöjä. Aina silloin
 tällöin teemme retkiä rantaan ja nuo hetket jäävät muistoihin
milloin minkäkinlaisina tekeleinä.
Näin pikkujouluaikaan porailin ja ruuvasin kasaan kuusen
piristämään muuten niin synkkää kukkapenkkiä.
Pienet hyllyt toimii lyhtyalustoina.
Vanha tonttu Tiina lepuuttelee pitkänhuiskeita koipiaan ajopuusohvan 
reunalla. Tontun on taituroinut ystäväni Raija, tekkuja, vielä on vanhassa virtaa.
Tiina (linkki) on niitä ekoja blogipostauksiani reilu 11 vuotta sitten.





Joulutunnelmaa löytyy jo Pajupirtinkin pihapiiristä.



Vanha musta lyhty sai pinkin mekon ylleen. Paristoilla toimiva
 ledkynttilä on vuorattu värjätyllä meriheinällä.


Callunakori iltahämärässä


Viimejouluinen mustikkakranssikin jaksaa vielä valaista.

Mukavaa pikkujoulun aikaa
blogiYstäville
♥ 
Kaisa



7.11.19

Jäkäläaskartelua - Pajupirtti 11 vuotta



Männyn oksilla ja rungolla kasvaa yksi kauneimmista jäkälistä, sormipaisukarve. 
Sen vihertävän harmaa väri hurmaa minut saaden taas askarteluintoni heräämään.
Kesällä käärin kanaverkosta töttörön jonka maalasin aluksi iloisen pinkiksi.
Muutaman päivän katselin iloisenväristä aihiota ja mietin onko se sittenkään hauska puutarhassa. Maalasin muutaman kulahtaneen puutarhalyhdynkin samalla spreimaalilla mutta
töttörö muuttui kuitenkin rauhallisen valkoiseksi.



Täytin kanaverkkotöttörön poronjäkälällä, sammaleella sekä männyistä 
pudonneilla pienillä sormipaisukarvejäkälän kuorruttamilla oksanpätkillä.
Pieniä valojahan se taas huutaa mutta odotelkoon vielä hetken.




Pienen sammalpallon askartelee käden käänteessä.
Sisään olen laittanut sanomalehtipaperipallon
jonka sidoin tavallisella ompelulangalla pampulaksi.
 


Mäntymetsämme muhkea runko on mainio paikka
uudelle pihakoristeelle.


Pajupirtti -blogini 
vietti
11 -vuotispäiviä 
 lokakuun lopussa.
  Isot kiitokset kuulu 
teille ihanat Ystävät.
♥ 

Lämmöllä 
Kaisa

17.10.19

Spagetteja kranssissa ♥




Kuulit oikein, mietiskelit ehkä hetken .... eihän niitä keitettyjä spagetteja voi kranssiin laittaa. 
Siis mitä?
 
Eipä niin mutta kaikkia pihan, ihania ruskan värittämiä, lehtiä voi käyttää. 
En tosiaan hennonnut laittaa kompostiin köynnöshortensian 
keltaisen ruskeita lehtiä vaan pujottelin ne rautalankaan kranssiksi.
Laitoin 5-7 lehteä nippuun, taitoin puoliksi ja pistin vieri viereen 
sydämen muotoon taivutettuun rautalankaan.
Aika kätevä konsti päästä eroon pudonneista lehdistä.


Vielä kun pimentyvien iltojen iloksi virittelee hämyvalot niin taas jaksaa.


 Spagettitunnelma on valmis.


 Harmaita päiviä piristää kauniit ruskan värit ja
 hetken askartelu haravoinnin lomassa.

Kiitos ihanista vierailuistanne, 
tunnelmoidaan.

Halauksin Kaisa

25.9.19

Hortensiakolmio Syksyn väriloistossa



Tänä syksynä hortensiat ovat kasvattaneet mahtavat kukinnot. Värikirjo on ollut sanoinkuvaamattoman upea. Yksinkertaiset kukat vain ovat niin kauniita.

Minua onnisti  kun sain askarteluihini vastaleikattujen pensaitten  kukintoja.
Sinisen eri sävyt muuttuvat vihertäviksi ja violeteiksi jalokiviksi.
Kauneuden kukkasinfoniaa ♪.♫.♫.♪.♪...


Pihaportti sai syksyisen kukkakolmion koristeeksi. 
Kyllä ne kukat kestää kauniina jonkun hetken ja kuivuessaankin
jaksavat ilahduttaa.




Kiitos kun jaksatte piipahtaa blogissani vaikka päivityksiä ei ole tullut tehtyä aikoihin.
On kiva kun kannustatte ja kommentit otan aina ilolla vastaan.
Rempat  ja erilaiset krempat ovat vieneet voimia mutta päivä kerrallaan mennään.
Kiitos Ystävät!

Leppoisissa Syystunnelmissa
Kaisa

4.8.19

Jäätelöä, kiitos♥

 
 Mikä oiskaan ihanampaa kuin oikein
ISO
pallo Wanhanajan vaniljaa ja 
kesän uusi tuttavuus, vadelmavohvelikuori?


 
 
 Maista, ole hyvä!


 Aurinkoisen lämpöisellä kelillä, kuinka pitsimäisesti se valuu
yli vadelmanraikasta vohvelikuorta ja
tipahtaa sun uudelle kesämekolle...

....ei haittaa, on se sen arvoista
♥♥♥
Sen ekan kesäjätskihetken tunnelman innoittamana tein vähän kestävämmän 
jäätelötöttörön Helminukkajäkkärän kukista, pitsistä ja pikkiriikkisestä
 kukkaruukusta. Jäätelön sisällä on sanomalehdestä pyöritelty pallo johon 
 kuumaliimasin pieniä kukkia. 
Herkutellen
Kaisa

14.7.19

Risukärpäsen puremia; Risu♥, köynnösspiraali ja iloiset sarvet






 Risukärpänen taisi puraista minua ihan täysillä. Heinäkuu ei ole ollut niin 
lämmin kuin olisi toivonut mutta harrastuksiin tuo viileys ei ole haitannut.
Yksitoista viikkoa kestävän kesäloman aikana ei näillä viileämmällä ilmoilla
 ole niin väliä. Päinvastoin, kolme paljaana törröttävää betoniraudanpätkää 
sai tuoreen risukuorrutuksen kun innostuin niitä kuorruttamaan.Tulihan siitä 
lopulta mainio köynnöstuki omakasvattamille Keijunmekon taimille. 
Niiden kukan reppanat tosin ovat vielä lähes nuppineulan pään kokoisia
mutta odottakaas kun tästä vähän kasvetaan.


Poutapilvi ja pinkki petunia sai kaverikseen pikkiriikkiset keijunmekon taimet.
 

Pyörittelin kolme köynnöstukirautaa yhteen risuspiraalin kanssa ja
päät kiepsautin hauskasti sarviksi.
Kukkaruukun spreiaus ei mennyt ihan putkeen kun maali yltyi
valumaan. Olisi ehkä ollut ihan viisasta pohjamaalata se ruukku ensin.

Liiterin oveen tein koivunrisuista sydänkranssin männynkaarnasta
 vuoleskellun pikkusydämen ja pinkin rusetin kera.
Nyt kelpaa kipaista hakemaan halkoja liiteristä.


Lomatunnelmissa
Kaisa