28.9.2014

Piikkilankaa ja lyhtykoisoja

Ruostuneesta piikkilangasta tehdyt enkelin siivet sai vähän syysväriä harteilleen kun innostuin niitä koristelemaan. Villiviinit on meidän nurkilla juuri parhaimmillaan. Pietaryrtin keltaiset pallerot kukkii ojanpientareella valtoimenaan. Aamuisen metsäretkeni päätteeksi pökkäsin saappaan lahonneeseen, kaatuneeseen koivunrunkoon jossa kasvoi kääpiä. Muutama niistä päätyi mukaan.


Kaunein ja inspiroivin koriste on Lyhtykoison herkän viehkeä kukinto. Sen kirkas oranssi on niin mahtava väri, että siitä jos mistä saa sitä syysvoimaa. Se näkyy kauas ja todella herättää kauneudellaan. Ei ihme, että hirvimiehet ovat tänä päivänä somistautuneet juuri oranssiin.
Omalla pihalla ei lyhtykoisoa kasva vaan sain muutaman oksan super-Hessulta kun hänen naapuri jakoi omasta pöheiköstä näitä "huutomerkkejä".


 Ihan pakko oli tietysti kokeilla  tätä ruskakranssia iltavalaistuksessa. Ei auttanut muu kuin sulkeutua vanhaan liiteriin ja ovi kiinni sillä ulkona on kirkas auringonpaiste. Valaistuskuvien taustana minulla on vanha ovi joka edelleenkin on paikollaan. Meidän talo on rakennettu vuonna 1947. Vaikka olemme uusineet talon ulkovuorin, ikkunat ja ulko-ovet en silti halunnut luopua tuosta liiterin ovesta.
Siinä se tönöttää paikallaan kauniine lukkopesineen ja avaimenreikineen. Tuo sisäpuolen pienen pieni kahva saa sydämen sulamaan. Eikä haittaa vaikka maalit on rapistuneet jo aikoja sitten. Ulkopuolelta nypin pihdeillä irti muutaman niitin. Ne on varmaan peruja ajalta "elvis" kun varoitettiin rotanmyrkyistä joita laitettiin vanhoihin liitereihin ja muihin ulkorakennuksiin.

Iloisin mielin otan teidät kaikki uudet lukijat mukaan askartelujeni maailmaan. Toivottavasti viihdytte täällä lukien löpinöitäni ja innostutte puuhastelemaan. Luonto antaa meille mitä mahtavimmat materiaalit.

Syyslomalainen kiittää ja 
katsotaan mitä lomareissu tuo tullessaan.
Kaisa

14.9.2014

Hortensiakellot


 Pienen pieni Mustilan hortensiani kukki tänä kesänä muutaman hennon kukan. 
Voi miten herkkiä ja hentoja ne ovatkaan. 
Vielä olen ihan pyörryksissä muutaman viikon takaisista esikoistyttären häistä. Äiti kulkee "huuhaana" pitkin plantaschia ja haaveilee. Muistelee ja naureskelee . 
Se on sitä anoppionnea

Hääkoristuksissa oli hortensioilla suuri rooli. Kiitos toisen anopin joka hymyssäsuin 
napsutteli työpaikan runsaista pensaista muhkeat tupsut hääpöytien koristeluun.
"Ethän sentään kaikkia vie? "kysyttiin ;)
Morsian teki itse hääkimput ja vieheet joihin tuli hortensiaa.
Heittokimppu  osui kaiken kukkuraksi omaan perheeseen joten lisää häitä on odotettavissa;)


Syksy on tehnyt oman tehtävänsä myös näihin kukkakaunokaisiin. Vaan ei lannistuta.
Kuivuneet kukat on suhteellisen vahvoja askarteluun. Liimasin kukkia ja pieniä nuppuja Sinellin terrakottakellon reunoille kuumaliimalla. Juuttinarusta sidoin ripustuslenkit ja puuhelmistä syntyi kilkuttimet. Nämähän menisi hääkoristeista täysillä näin syystunnelmissa.


Syyskuun hämärässä tunnelmassa ja  kyntilöiden välkkeessä
nämä pienet kellot soittelee meille syyssäveliä.

Kiitokset kaikille jotka olette jaksaneet käydä kurkkimassa täällä Pajupirtissä, vaikka täällä on sattuneista syistä ollutkin turhan hiljaista. Erityiskiitos niille jotka ovat jättäneet viestinsä minun iloksi,
niistä saa sitä voimaa. Kiitos!

Kivaa alkavaa viikkoa 
Kaisa