21.5.2014

Rapsu raparperiunelmia


Raparperiunelmien aika on parhaimmillaan. Voi miten olen odotellut näitä ryppysen ruttusia pallukoita ylös mullasta. Arvatenkin suureksi osaksi sen askartelumateriaalin takia. Toki, onhan sitä tullut muutamat rahka-raparperipiirakat väännettyä ja kavereiden puskaita himoittu niiden kehittyneempien lehtien toivossa.

  

 Kokeilin raparperin lehteä kipsimuottina ja mitä kivaa siitä voisi tehdä. Ison (leveys n. 20 cm) sain Hessun pellosta, jossa kasvaa vallaton määrä näitä kaunottaria. No, entäs se pieni sitten? Se reppana on minun omasta Rapsusta jonka pelastin viime keväänä  Oravalasta autoliikkeen alle jääneen omakotitalon pihalta. Se teki satoa jo viime kesänä ja sain jopa valettua muutamat betoniaskelmat sen lehdille.

Pienen kipsilehden kiinnitin isoon lehteen kaksikomponenttiliimalla. Kuumaliima kun ei kestä ulkoilmassa pitkään.

 Muovikuoriset , läpinäkyvät tuikkukyntilän kupit päällystin toisen jäkälällä ja toisen männyn karveella. Aika hauskat niistä tuli ja odottelen iltaa, että näkee miten valo siivilöityy tuikun reunoista hämärässä.


Alkuasetelma ihan alusta näytti tältä. Tarvitaan kipsijauhetta, vettä sekä rapaprperinlehtiä. Kaikki muu on kiinni omasta mielikuvituksesta.

Kesän makuja, tuoksuja ja tunnelmia tarjoilee
Kaisa

7.5.2014

Tuoksuvatukasta kranssiksi

 Voi tätä kylmyyksien kylmyyttä! Yöllä oli pakkasta muutama aste ja aamulla katot valkoisenaan. Mihin se kaunis ja lämmin alkukevät häipyi? Tuuli tuivertaa talveakin kylmemmin ja armottomasti täytyi kaivaa talvitakki vielä esille. Sillä tarkenee. Viikonloppuna otin hikeä vanhan tuoksuvatukkapensaan kanssa. Ei siinä mitään, kaunis pensas kukkiessaan mutta ne ikuiset juuriversot. Pensas tuo nopeasti näkösuojaa koska se kasvaa älyttömästi kesän aikana mutta miksi aina pitää olla jotain kylkiäistä mukana. Nyt se sai lähteä meidän pihalta lähes kokonaan.

 Ai miten niin LÄHES? Hikeä pukkasi siinä toppatakissa kun lapiolla runttasin juuria poikki. Kiskoin kaksin käsin juurta metritolkulla maan alta. Uskomattomat lonkerot tuo veijari oli nurmikon syövereihin kasvattanut. Minä tietysti ihastuin niihin hiusjuurten peittämiin liaaneihin tasan satasella.

Voiko näin hienoa materiaalia jättää käyttämättä? Ne ei!  Sydänkranssihan siitä kehkeytyi kylmässä tuulessa. Sormia lämmittelen vieläkin. Liottelin liiat mullat vedessä ja kieputin sydämen muotoon muutaman paksun juuren. Lisäsin hentoja hiusjuuritupsuja sekaan ja äitienpäiväkranssi on siinä.

 Jotta juurten kauneus säilyisi pitkään lakkasin koko härdellin spreilakalla. Alakuvasta selviää mainiosti mistä kaikki alkoi. Tosin ei kovin houkuttelevan näköistä ;)


Toivottavasti aurinko edes vähän hellisi meitä lämmöllään äitienpäivänä.
Iloista juhlaa kaikille äideille♥
Kaisa