22.9.2013

Valkoisten Ruusujen Paperinauhakranssi

Viikontakaiset Kädentaitomessut Helsingissä inspiroi minut sitomaan paperinauhaa. Farnian loossissa kuhisi väkeä. Innokkaimmat askartelivat paperitähtiä taitavan opastajan neuvoilla. 
Oma mielenkiintoni otti heti katseen valtavan suureen paperinauhasta sidottuun sydämeen. Tahtoo heti kokeilla.Arvata saattoi, että kainalossa kollotti tarvikepaketti joka sisälsi kaikki tarvittavat materiaalit kyseiseen luomukseen. Vähän ensin arvelutti riittääkö yksi vyyhti paperinarua ja vyyhti paperinarua tuohon kaikkeen. Mutta työn valmistuttua lähes kaikki nauhat ja narut oli käytetty.


  

Jotain omaa halusin lisätä kranssiin ja vihdoin viimein onnistuin taittelemaan edes jonkinlaiset paperikukat. Voitte vain arvailla kuinka monta aloitusta oli ekalla kukalla.  Kun sen sitten vihdoin viimein hiffaa niin kukkiahan voisi taitella loputtomiin.


Muutama muu näytteilleasettaja jäi erityisesti meleen. 
Tuias on minulle entuudestaan tuttu blogimaailman kautta. Nyt tavattiin Tuian kanssa ihan sattumoisin. Olen aina ihastellut hänen taitoaan keramiikan valmistuksessa. Ilo oli molemminpuolista kun siinä hetki jutusteltiin.
Carla Country Cottage on jotain satumaista. Sitä ei voi sanoin kuvata se täytyy kokea. Uskomatonta taitoa ja oivallusta  huokauksien huokaus.
Maarit Ailion herkät kortit sai minulta täydet kympit. Pussillinen päätyi lopulta meillekin.

Halauksin
Kaisa


12.9.2013

Suklaata oven välissä


Tämä suklainen printtikuvio viehättää minua jostain kumman syystä. Sen väri tuo mieleen oman pihan ihanat ja makeat luumut. Noita ihanuuksia on tänä syksynä tulossa mahtava määrä. Jos ei sitten meidän pihan pörröhäntäyhdyskunta vie niitä talvipesäänsä. Yhtenä päivänä oli rouske vaan kuulunut kun orava-emo oli nautiskellen pureksinut luumua kiveä myöten. Ei sen puoleen sai siinä hötäkässä myös valkeakuulaat kyytiä.

Ovistopparin surruttelin pellavapöytäliinasta (kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla) pitsillä ja mininapeilla höystettynä. Ovenpitimenä on tähän asti toiminut vanha kengännauha joka pujotetaan
ovenkahvaan ja seinässä on pieni koukku sille toiselle päälle. Hyväksi havaittu konsti sekin mutta sitä vaihtelua kun pitää olla.
Täytepuoli olikin sitten haastetta kerrakseen. Stopparista tuli niin iso, että sisään olisi mahtunut yhtaansa lähes 5 kiloa riisiä. Tyydyin kuitenkin vain kahteen kiloon ja ja loput täytteet otin vanhasta tyynystä. Nyt tönöttää todella jämäkkä stoppari meidän rapuilla. Huokaus, jos ei oravat syö sitten noita riisejäkin.

 
Nyt jyrisee ukkonen ja kovaa. Sade tekisi kyllä hyvää luonnolle.
 
Ihanaa loppuviikkoa lukijoille ja
jaksakaa säilöä.
 
Kaisa
 
Omat luumut
 
 

3.9.2013

Betonia ja pitsiä


Pimenevien iltojen tunnelmapilkkuja rakentelin viikonloppuna. Kierrätyskeskuksesta ihan muutamalla eurolla hankin kaikenlaisia muovipikareita, -kippoja ja laatikoita.
Roikkuva kynttilähärpäkkö on valettu pikariin ja upotin vanhan ruostuneen amppeliketjun yläreunaan kannattimeksi. Tämä pieni pöytämalli on löytö. Se lienee ollut joku kertakäyttöinen jäätelökulho tai vastaava. Siellä se ilkkui hyllyllä minulle kauniin vihreänä: Kaisaaa tuu hakeeee.. ja Kaisahan tuli.

 Hiukan dramatiikkaa halusin luoda tälle kaksikolle. Siispä mustaa spreimaalia, mattaa ja vähän peruspitsiä (Pitsitie-verkkopuodista) Napit löysin Sinooperista, aivan syötävän suloisia.


Kuulaita syyskuun päiviä kaikille
ja
Tunnelmoikaa kyllyydestä!
Kaisa