26.9.2010

Pientä vääntöä

Onkohan kukaan muu yhtä pimeä kuin minä?
Joulu on jo mielessä ja hyttysenininän taajuudelle on viritetty uusien ideoiden mietiskely.
Kierrätysmateriaalina minulla on tässä valokranssissa mitälie pakkausrautalankaa.
Hanski taikoi sitä jostain varastoistaan. Muisti varmaankin aaaahhh -huudahdukseni kun näin moisen kieppikasan. Tämä materiaali ei ollut siitä helpoimmasta päästä työstettävää. Saappaat jalassa ja nahkahanskat kädessä kierittelin kieppiä katuharjanvarren ympärille kierteelle. Spreijasin valkoisella puolikkaalla pullollisella maalia ja pienet led-valot sinne sekaan. Koristeena on muutama kristallienkeli.
Kranssi on niin hento ja kevyt, että sen voi ripustaa ikkunaan, jättää pöydälle tai ripustaa kattoon vaaka-asentoon. Lisäksi sen voi koristella ruzeteilla, ruusuilla, käpysillä, kaarnasydämillä jne. Vain mielikuvitus on rajana. Tunnelma on taattu!

Nautitaan nyt vielä kuitenkin lämpöisistä syyspäivistä.
(Eilinen +16 oli mahtavaa)
Kiitos rakkaat ystävät voimia antavista kommenteistanne.
On ilo jakaa askarteluintoa teille. Samoin kerään innostusta teidän ihanista blogeista.
Askartelemisiin.
 Kaisa

19.9.2010

Sammalsydän ja juhlapäivä


Ruskaretkien satoa on siunaantunut taas varastoihin oikein reippaasti. Pussista löytyy karhun- ,kynsi-, sulka- ja seinäsammalta. Käpyjä olen kerännyt lehtikuusesta, sembramännystä sekä hevoskastanjan hauskat hetelmäiset sellaiset miinan näköiset pallukat ilmestyi kiikariin kampaamomatkan päätteeksi.
Ihastelen aina pyöräillessä luontoa ja tirkistelen sillä tutulla askartelijan silmällä jos vain jostain löytyisi kotiintuomisia. Tämä hevoskastanja hypähti silmille kuin vahingossa. Tiukka jarrutus Tunturilla ja lievää sivuluisua mentiin asfaltilla pieni tovi. Pyörä parkkiin ja ei kun puun alle. Kovin montaa ei noita ihanuuksia ollut pudonnut mutta muutama kuitenkin päätyi meille.


Sydämen pohjana on vanha risusydän joka oli jo kulahtaneen oloinen. Sammalesta otetaan pieniä nippuja jotka sidotaan rullalangalla pohjaan muutamalla kiepautuksella. Nippuja lisätään vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle puolelle pohjaa. Hännän loppuosassa lyhensin sammalnipun varsia reilusti.

Tänään on ollut kaunis syksyinen kastejuhlapäivä. Kummipoikani pieni tytöntyllerö sai nimen ja aurinko tervehti paisteellaan uutta sukulaista. Pikku-Saralle onnea elämän polulle.

Kaisa-kummilta

11.9.2010

Syyskuun hiipivä hämärä

Tunnelmakuvia Pajupirtin hämärästä.

Menneen kesän betonityökokeiluja olen fiksaillut uuteen uskoon. Litran  turkkilaisen jugurtin kannuun
 plöräyttelin betonilöössit ( himpun verran puolenvälin alapuolelle). Hiekalla täytetty hunajapurkki pyöritellään varovasti jukurttipurkin sisälle, ei ihan pohjalle asti (jätetään noin pari senttiä pohjasta). Täytetään tyhjäksi jäänyt väli betonilla. Annetaan muutama päivä kuivua ja kostutellaan suihkepullolla silloin sun tällöin.
 Pienet lehtikoristeet olen askarrellut samasta aineesta. Pihajasmikkeen lehti kömylleen, se ruotopuoli ylöspäin. Betonimössöä lisätään vaikka lusikalla lehden päälle. Yritetään pitää se lehden  alkuperäinen muoto. Nämä lehdet on suunnilleen 6 mm paksuja.
Kun tekeleet on kuivat poistetaan purkit ja lehdenriekaleet. Kuumaliimalla liimasin lehdykäiset kukkapurkin kylkeen ja spreijasin.
Sammalpallo on tehty siten, että sen sisällä on sanomalehdestä pyöritetty pallo. Rullalangalla olen kiinnittänyt sammalet sen ympärille. Pallokrysanteemista( joka sittenkin oli valkoinen) napsasin muutaman kukan ja tuikin ne sammaleeseen.
Syystunnelma on valmis!
Vanhat villiviini- ja risupallot kurkkii sammalpallon takaa

Pihajasmikkeen lehdistä saa kauniit "muotit" betonilehdille

Syystunnelmissa Kaisa

2.9.2010

Tuo(hilam)mas ja tuohikihlat

Ei ole vaimonkaan suu tuohesta, sanoo vanha sananlasku. Pajupirtissä on viime päivät askarreltu koivun tuohesta . Polttopuupinosta on haettu kyökin puuhellaan muhevia koivuhalkoja pirttiä lämmittämään.
Voi tokkiinsa kun tulee ihanat tuoksut ja lämmöt kotvasen kuluttua. Mutta mitä, tästähän irtoaa supersiistiä tuohta ihan iloisesti. Ei muuta kun näppivoimat vain käyttöön ja repimään.
Tiedon mukaan tuohi irtoaa koivusta parhaiten juhannuksen tietämiltä aina heinäkuun puoleen väliin asti. Tätä aikaa kutsutaan tuohikuuksi. Minä olen näitä myöhään heränneitä tuohestajia ja voin sanoa, että kylä lähtee vieläkin, joskaan ei kovin helposti.
Koivuklapista revittyä tuohta. Rapsuttele puukolla irtoava kuoriosa pois.
Leikkele saksilla haluamasi levyisiä suikaleita.
Lampaassa on  käytetty 15 cm pitkiä 5 mm leveitä suiruja.
Pikkukattilaan ( kirpparilta) vettä ja puuhellalle lämpiämään.
Kun vesi lähes kiehuu heitä suikaleet veteen.
Vualla` , söpöjä suikeroita on kattila pullollaan.
Valmiit kiharat
Lampaan ohje löytyy Taika - lehden tämän vuoden numerosta 6-7.
 Riikkisen olen sitä muunnellut mieleisekseni.
 Lampi ja vanhan ajan pesusuti eli huosiain. Se on ollut tiskiharjan esiäiti.
En kyllä raaski kokeilla.
 


Pajupirtin juniori teki siskolle ja hänen mielitietylleen tuohikihlat.
 Hommasivat muuten vielä aidot joten ei muuta kun häitä suunnittelemaan.

Kuulakkaita syyspäiviä teille kaikille jotka viihdytte Pajupirtissä.
On ilo lukea kommenttejanne ja suuri kiitos niistä.

Tuohikkaat Kaisa ja Maane